Kesän jäähyväiset

Kesä lauloi viime laulunsa, aurinko jo kalpeni. Lehdot pukeutuivat kultaansa, varjossa häälyi jo halla. Sade pyyhki pois hymyt viimeiset, syksyn tuuli surun kantoi. Lehdet leijailivat alas maahan, kuten elämän päivät katoavat. Kertosäe: Syksy saapuu hiljalleen, päivät lyhenee, yöt pitenee. Elon kaari, nuoruus haihtuu, syksy saapuu, kesä vaihtuu. Rannat hiljenivät, vedet kylmenivät, elämän virta hidastui. Linnut vaikenivat, laulut lakkasivat, metsä itki kesän kyyneliä. Rannat hiljenivät, vedet kylmenivät, elämän virta hidastui ja jäätyi. Kesä vaihtui syksyksi, elämä kuolemaksi, kaikki kaunis haihtui, vaipui unholaan. Mutta surun keskellä loisti toivo, jossain syvällä, hiljaisessa hämärässä. Niin kuin elämä jatkuu kuoleman jälkeen, syksyn jälkeen tulee aina uusi kevät.