가사
Koskaan ei aika ollut meille oikee.
Mä halusin yhtä ja sä halusit toista.
Ei aina riitä, että toisesta välittää kovasti ja tuntee vetoa. Varsinkin jos toista vetää puoleen joku muu. Aina joku muu asia menee edelle.
Mä juoksin pakon,kun pelkäsin, että haavoitun. En halunnut pelätä, silti irti päästin. Pelkäsin, etten yksin sulle riittäisi. Kadun sitä että irti päästin.
Oon ollut useiden kanssa sen jälkeen ja silti sä oot se jolta viestiä odotan. Kotimatkalla maailmalta mua itketti ja pelotti vähän myös ahdisti,viestin sulle laitoin. Mua hävetti, sä autoit. Kiitos siitä.
Säkin oot ollut muiden kanssa ja mietin ootko koskaan miettinyt meitä. Mitä me oltaisiin voitu olla? Voisiko meillä tulevaisuus olla? Vai oliko se kaikki vain fyysistä halua.
Vaikkei se olisikaan ollut yksinkertaista eikä helppoa olisin ollut valmis olemaan sun kanssa. Olisin ollut sun oma jos vain olisit sanonut että rakastat. Mut aina pelkäsin sanoa sulle kaiken sen mitä tunnen koska epäilin ettet samoin tunne. Tai koitin mä aikaisemmin, mut kävi ilmi ettet samoin tunne. Olisi kai ollut viisasta jo silloin, että mun tunteet kuolee. Ehkä nyt olisi mun aika luovuttaa kun tiedostan, että joku muu sut saa.
Välillä tuntuu, että joku muu saa sen minkä mä itse haluaisin. Niin käy yhä uudestaan. Petyn uudelleen.Just kun luulin, että alkaa selkenee mitä haluaisin sit joku maton alta vetelee ja kaikki on taas sekaisin taas. Se on elämää vaan.
Jotkut nauttii siitä ikuisesta vapusta ja ikuisesta nuoruudesta. Mä en enää jaksa. Mulle riittäisi se yksi ihminen jonka kanssa jakaa arki ja elämä. Olla toiselle ihmiselle se kaikkein tärkein ja se toinen olisi mullekin tärkein. Olla tiimi. Ei sen tarvitsisi olla täydellistä , riittäisi vain että toinen on siinä. Haluaisin kotiin, mut missä mun on koti?
En mä vahva oo vaikka niin moni luulee.Vaik mua sattuisi hymyilen vain kovemmin ja niin voin vakuuttaa kaikille että kaikki on hyvin. Silti sisimmässä suren. Kaljaa vain joisin jos voisin ,mutta tiedän ettei se paras ratkaisu olisi. Ei ongelmat sillä tavalla vain katoaisi.
Mun pitää vain ymmärtää ,että tää on vain osa tätä elämää. Joku aina voittaa ja joku häviää. Ehkä mäkin vielä tässä elämässä voitan. Ehkä ensiielämässä parempi aika meillä. En kadu mitään mikä tapahtui meidän välillä ja toivon ettet säkään ja ystävinä pysytään. Kadulla hymyillään kun nähdään. Salaa toivon että sanoisit ne sanat jotka mieluusti kuulisin. Kuitenkin tuskin niitä kuulen. Oven perässäni suljen. Toivoisin että perääni juoksisit. Mut luulen ettet juokse.
