Nälkämaan laulu

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot koskien ärjyt ja surkeat suot! Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien pää! Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi. Taival lie hankala – olkoon vaan! Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan! Kolkassa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhöt paikoillaan! Vainojen virmat, oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis – tarmoa vaan puolesta hengen ja heimon ja maan. Nosta jo rintaasi maausko uus, taannuta taika ja vanhoillisuus! Maamies, muista, miss’ onnesi on, riihesi rikkaus riippumaton! Kainuhun kansa, ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi, kunnia, työ? Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa!